Tänään olen ollut koko päivän aivan yksin, sillä mies ja tytär lähtivät isovanhempien ja sisarusten kanssa purjehtimaan. Minä halusin nimenomaan olla yksin, jotta voisin tehdä kaikenlaista ihan rauhassa. Mutta yllättäen kello onkin jo puoli viisi enkä ole saanut aikaiseksi juuri mitään. Vain minä osaan stressaantua jopa siitä, etten osaa käyttää vapaapäivää hyödyksi.  

No tein minä sentään vaatekaappiin sesonginmuutoksen. Meidän makuuhuoneessa on niin pieni (mutta kaunis:) kaappi, etteivät kaikki vaatteemme mahdu sinne, joten toisen sesongin vaatteita säilytetään tyttären huoneen isossa kaapistossa. Kesävaatteiden tulon vaatekaappiin huomaa, sillä ovissa on pieniä lasi-ikkunoita. Tervetuloa ihanat vaaleat pastillit ja hyvästi tunkkaiset mustat ja ruskeat!

Farkut pysyvät oli kesä tai talvi...

Ylimmässä kuvassa näkyy myös viime kesänä neulomani neuletakki. Jota en tosin ole käyttänyt kertaakaan. Tässäpä onkin yksi syy sille, miksi neulominen ei ole viime aikoina maistunut. Tuntuu siltä, että suuri osa etenkin suuritöisistä neuleista jää aivan käyttämättä, mikä johtuu siitä ettei valmis neule olekaan vastannut täysin ohjeen luomaa mielikuvaa tai se on ollut liian iso. Epäonnistuminen on laannuttanut intoni lähes täysin. Ainoastaan pienet työt, tuntuvat onnistuvan. Kummityttökin oli tykännyt kesähatustaan kovasti. Taidan erikoistua hattujen ja vauvan vilttien tekoon. En enää uskalla tarttua mihinkään isompaan, koska pelkään taas epäonnistumista. Ja mihin niitä sukkiakaan kymmeniä tarvitsee? Aion käydä lankavarastoani läpi tässä jonain päivänä. Ehkä sieltä löytyy joku, joka herättää taas inspiraation...

Koska suuri osa vapaa-ajastani on viime aikoina kulunut puutarhassa, aloitin aiheesta oman blogin. Se on vielä ihan lapsen kengissä, mutta kaikki puutarhanhoidosta kiinnostuneet: Tervetuloa Pauliinan Puutarhaan!